sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Saarisukkaa

Viime kesänä leireilin yhdeksän päivää keskellä järveä. Siis saaressa, en veneessä. Menossa mukana oli myös ystävä, jolla ei ollut villasukkia mukana. Kovasti suretti katsoa, kun toinen painoi menemään viitisen numeroa liian suurissa lainavillasukissa, joten päätin neulaista hänelle sopivammat heti kotiin päästyäni.


Tuollaiset lyhytvartiset niistä sitten tuli, neuloin nämä kahdessa päivässä heti leiriltä tultuani. Ajattelin, että alpakkasukat olisivat lämpimät ja varmasti riittävän pehmeät, joten käytin näihin Langin Novenaa, jota löytyi omasta kaapista. Näihin kuluikin lähes koko Novenavarasto, loput virkkasin peittoon, joka toivottavasti joskus valmistuu. Puikkoina oli 3mm bambupuikot.

Tosiaan, sukat ovat odottaneet kesästä saakka että pääsen kyseisen ystävän kanssa taas leireilemään Saareen, koska eihän näitä nyt missään muualla olisi voinut luovuttaa. Samalla saatiin välttämättömät todisteet blogia varten. Kivaa oli, taas kerran. Toivottavasti pääsee taas pian uudestaan tuonne, koska onhan toi nyt ihan mielettömän ihana paikka!


Kaiken kadonneen aarteen metsästyksen lomassa ehti myös neuloa pätkän keltaista sukkaa, katsotaan jos siitä vaikka isona tulisi jotain.


torstai 24. syyskuuta 2015

Hairahduksia osa 1 - eli mysteerilakanasta matonkuteeksi

Olen jo jonkin aikaa halunnut kutoa ihan oman räsymaton. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Kangaspuut ja loimet löytyivät koululta, ja Minna metsästi vanhoja lakanoita materiaaliksi.


Loimien sitomista.


Se kuuluisa mysteerilakana (nyt niitä on jo laatikollinen kangaspuiden vieressä).


Intensiivinen lakananrepimissessio.


Kasa sen kun kasvaa.

Yritän kovasti parantaa bloggaamistahtiani nyt syksyn aikana. Koska en jaksa koota erillistä portfoliota kangaspuujutuista, blogi saa toimia osaltaan sellaisenakin. Se tuo ehkä vähän vaihtelua. Paljon on kaikkia lankajuttujakin kyllä kesken ja/tai valmistumassa, joten ehkä jokin niistä vilahtaa täällä seuraavalla kerralla. Viikonlopun leirillä olisi ainakin tarkoitus kuvata parit sukat.. Olettaen siis, että huomisista kirjoituksista selvitään hengissä!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tasapainottelua


Samoihin aikoihin edellisen postauksen sinisten sukkien kanssa valmistuivat nämä perussukkaset. Näistä ei ole juuri mitään muuta sanottavaa, kuin että valmista tuli nopeasti toisten sukkien ohella (lähinnä kemian tasapainolaskuja laskien ja teoriaa kuunnellen) ja ne löysivät heti uuden kodin. Lankana oli Jawoll magic (fingering-paksuista villasekoitetta) ja puikkoina 2,5mm bambut. Varressa on 3o1n-joustin ja kantapäänä tiimalasi, ainaoikein, kuten yleensä.


Niin ja se on pakko sanoa vielä näin kirjoitusten alla, että musta vähän tuntuu, kuin kaikki mun kemiallinen osaaminen tasapainolaskuista ja pH:sta sun muista olisi imeytynyt näihin sukkiin, (ei stressaa ei)... Toivottavasti ovat edes siis toverille hyödylliset!

torstai 10. syyskuuta 2015

Keväthuumaa

Keväällä tuli tarve neuloa jotain sinistä. Teki myös kovasti mieli kokeilla jotakin itselle uutta tekniikkaa. Aikani selailtuani löysin ohjeen sukkiin, jotka iskivät heti. Pakko oli neuloa, kert' Keväthuuma niin vaati.


Sukat aloitettiin kärjestä Judy's magic cast-onilla, joka oli minulle aivan uusi tapa luoda silmukat. Näin aloituksesta tuli tosi siisti, joten aivan varmasti käytän sitä myös myöhemmin. Jalkapöydässä neulottiin palmikkoa kaavion mukaan, ja sitten tehtiin kantalappu. 


Kantakäännöksessä oli jotain todella tiimalasikantapäämäistä, lyhennettyjä kerroksia siis, ja sen jälkeen jatkettiin sukan etupuolella kaavion mukaan ja kantapään jälkeiset kavennukset neulottiin kolmion malliseksi kiilaksi. Kiilan viertä kulkee myös yksinkertainen palmikko. Kantapää onkin ehkä tämän mallin kivoin "juju"!
Lopuksi vartta neulottiin niin pitkään kuin siltä tuntui, itse neuloin niin pitkään kuin lankaa riitti. Lankana oli pallas ja puikot olivat 3mm bambuiset. Tämän tyyppiset sukat haluttaisi tehdä toisetkin, ehkä jonain päivänä vielä...

 
Niin ja tosiaan Keväthuuma-ohjeen takana on TiiQ, ja sen ohje löytyy ravelrystä (en saa puhelimella linkitettyä sitä..)

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kaupungin moniydinmalli

Kävipä kerran niin, että kovin peitotutti. Siitäkin on jo vuosi... 


Sopivat langat piti löytää, ja tietenkin keksiä jonkinlainen idea siitä, millaisen torkkupeiton tekisin. Luin samaan aikaan maantieteen toista kurssia, ja siellä käsiteltiin kaupunkeja. Kuva kaupungin moniydinmallista sytytti lampun pääni päällä. Enää tarvitsi pohtia, miten kaupunki rakentuisi.


Päädyin perinteisiin isoäidinneliöihin ja ryhdyin työhön ilman aikomustakaan saada työstä mitenkään järkevän muotoista. Siitä tuli lopujen lopuksi iso, niin iso, että siihen voi kaksikin väsähtänyttä opiskelijaa kääriytyä samaan aikaan. Se onkin ollut jo kovassa käytössä.


Työn värit näkyvät parhaiten ensimmäisessä kuvassa, jälkimmäisistä ehkä saa jotain osviittaa muodosta. Niin ja lanka oli isoveljeä suurimmaksi osaksi (jämät käytetty edellisen postauksen patalappuun), ja sen lisäksi nallea ja vuorelman vetoa kaksinkertaisina. Eli paksua villasekoitelankaa kutosen koukulla. Toimii.